Entrevista:

per M. Elena Carné
  •  
  •  

     

    Dos poemes de Montserrat Abelló traduïts al finès

     

    ma fines

    Neus Grandia - www.neusgrandia.com

     

     

     

     

     

    Sovint diem
    això és la fi,
    cap música ja no controla
    les nostres esperances.

     

    Però hi ha ulls que no coneixem
    que escruten l’horitzó,
    llavis que xiuxiuegen.

     

    Orelles que perceben,
    que amatents escolten
    allà al fons de la nit.

     

    Aquesta és la força que busquem,
    l’amor que aprenem a sostenir
    contra el caire del temps.

     

     

    Me sanomme usein
    tämä on loppu,
    mikään musiikki ei nyt voi
    yltää toiveisiimme.

     

    Mutta jossakin on meille vieraita silmiä
    jotka etsivät näköalaa,
    huulia jotka kuiskaavat.

     

    Korvia jotka havaitsevat,
    jotka kiihkeästi kuuntelevat,
    siellä jossakin, yön syvyyksissä.

     

    Sellaista voimaa me etsimme,
    sellaista rakkautta me opettelemme ylläpitämään
    ajan asentoa vasten.

     

    (De Dins l’esfera del temps, 1998)

     

     

    audio/mp3 logoT’he estimat...

    recitat per Francesca Piñón

    mp3

    T’he estimat
    amb massa
    paraules.

     

    Voldria
    poder tornar
    a estimar-te
    amb una
    sola paraula.

     

     

    Olen rakastanut sinua
    liian monilla
    sanoilla.

     

    Haluaisinpa
    kyetä rakastamaan
    sinua jälleen,
    yhdellä ainoalla
    sanalla.

     

    (D’El blat del temps, 1986)

     

    Traducció: Jouni Inkala

     

     

    happy birthday